BRASILIALISÂ

Hiiiih mulla oli kirppu jalassa, mutta kãmppikseni Marcus poisti sen sutjakasti.

Kujille

Futista katsomassa. 25.10. 2007

Minun capoeiranimeni on Corvo Branca. Valkoinen korppi. Graduado Cachorro D’água antoi nimen minulle.

Nyt olen nähnyt brasilialaisen musiikkifestivaalin. Kävimme toveri Tiian kanssa Ceará music –kaupunkifestarilla ja kyllä kannatti! Festivaali yllätti meidät positiivisesti: järjestelyt toimivat, bajamajoissa oli paperia, kaljaa sai ostaa ja juoda koko alueella, esiintyjät olivat hyviä, stageja oli monta ja päälava koostui kahdesta isosta lavasta, jotka oli rakennettu vierekkäin. Kun toisella lavalla esiinnyttiin, toisella roudattiin. Kuuntelijat vaan kääntyivät hieman toiseen suuntaan ja pystyi jo seuraamaan seuraavaa show’ta.
Tutustuimme taas moneen paikalliseen (muun muassa Paulo-inkkariin Manauksesta) ja huvittavinta antia oli se, kun tuntemattomat vain käyvät ottamassa meistä kuvan ja toisinaan joku tulee ja kaappaa meidät kainaloihinsa, virnistää leveästi ja joku napsauttaa kuvan. Huvittelemme ajatuksella miettimällä, monestako kuva-albumista päämme löytyvät. Great success!!
 
Viime viikonloppuna lähdimme perinteisemmällä tyylillä bailaamaan. Dragão de Mar –aukiolta voi kadota monenmoiselle kujalle tai klubille ja koko ilta on yhtä seikkailua! Perjantaina tapasimme uusia tuttavuuksia, Leonardon ja Juniorin, jotka edustavat Fortalezan parempiosaista väkeä. Leonardolla on kolme palvelijaa kotona. Lähdimme heidän kanssaan toiseen kaupunginosaan kadulle juhlimaan. Kadulla onkin parhaat juhlat. Siellä tapasimme ”vanhan tutun” inkkari-Paulon.

Joka lauantai käymme hedelmämarkkinoilla parin korttelin päässä kodistamme: tiskit täynnä hedelmiä ja sianpäitä naurettavaan hintaan. Markkinoilta menemme lähirannalle uimaan ja harjoittelemaan kärrynpyöriä. Matkaa on noin 400 metriä ja lähirantamme on aina melkein tyhjä. Uinnin (tai lähinnä se on vyötäröön saakka ulottuvassa vedessä lillumista, sillä aallot ovat niin isoja, ettei pidemmälle voi mennä kun ne vievät mukanaan) jälkeen otamme kookosjuomat ja lekottelemme auringossa. Lauantaiaamupäivät ovat ihania.

Viime lauantai-iltana lähdimme katsomaan Seu Jorgen keikkaa (näyttelee City of God:ssa). Keikka oli pogottava! Valuttiin hikeä. Tosin täällä valuu aina ja helposti. Ilmasto on muutenkin kuumenemassa ja tuuleminen loppumassa. Marraskuu on kuulemma kauhea, kun on niin kuuma, sanoo työkaverini Fabiane. Nähtiin keikalla Leonardo. Täällä törmää näköjään helposti tuttuihin, vaikka Fortaleza on faveloineen 3 miljoonan asukkaan kaupunki.

Keikan jälkeen törmäsimme taas muutamaan tuttuun, joiden kanssa lähdimme kujille. Päädyimme rockkeikalle paikalliseen, kun Tiia puhui meidät ilmaiseksi sisään (ja minkä poke tunnisti Tiian ja sano ettei Tiia voi mennä sinne rockmestaan sisään, kun sehän kuuntelee reggaeta, kun sama poke on meidän sunnuntaireggaemesta Pracaín portsari täällä Praia do Futurossa missä asutaan ja jossa käydään). Kävimme vielä Reggae Clubilla, kun Tiian puhelahjat olivat kasvaneet niin kärkeviin mittoihin, että pääsimme sinnekin kaikki ilmaiseksi sisään.

Tänään olisi tarkoitus lähteä Leonardon kanssa Òrbitaan, jossa kuulemma torstain bileet ovat par-haat.
Uutisia:
- englanninryhmälläni on ensimmäinen koe ensi maanantaina! Koealue: numerot, värit, kuviot, koulutarvikesanasto sekä helpot fraasit nimenkyselystä, kuulumisista ja ystävänesittelystä.
- Viime viikonloppuna yksi capoeiraopettaja tapettiin favelassa (hänellä oli huumeongelmia)
- Rottia ei ole näkynyt yli viikkoon (kaksi saatiin hengiltä)
- Näin kirjastossa käydessäni näyttelyssä denguehyttysiä purkissa, josta sain tietää, että denguehyttysillä on harmaaraidalliset jalat. Siitä huomasin, että tapoin viime viikolla huoneessani yhden denguehyttysen. Toivon, ettei se ole ehtinyt pistää minua. Hyttyset syövät minua täällä paljon. Hyvä veri äiti isä.

Kuvassa nãkyvãt favelat, joissa tyõskentelemme.

Pyynikin mummulla on makuuhuoneessaan kynäteline, joka on tehty vessapaperirullasta ja siihen on liimattu kankaista paloja ja maalattu kissa. Kissakynätelineen on joku siskoistani tehnyt mummulle, kun olimme lapsia. Teimme täällä lasten kanssa askartelussa pupukynätelineen, johon käytimme pumpulia. Se oli hitti.

Yleisön pyynnöstä: kuvia kivieläimestä!

(ne eivat ole kovinkaan nopeita ja pituus on noin 1cm)

Nyt niitã ihmeellisiã asioita!

13.10. Lauantai

Torakka on kaikkivoipa. Nyt sen olen tajunnut.
Torakka ei kuole helposti. Eläintä saa rutata ja rutata jalkineella, että se vihdoin poljennan voimasta leväyttää sisuskalunsa lattialle ja kengän pohjaan. Ei-minkään-väristä tahnaa, ehkä lähin väriyhdistelmä olisi harmaata ja beigeä sekoitettuna keskenään. Torakat ovat nopeita ja tarkka-aistisia. Ne kulkevat lähinnä yöllä, mutta myös päivällä. Ne reagoivat yhtäkkiä syttyvään valoon salamannopeasti. Epäilyjeni mukaan torakat eivät nuku. Torakat mahtuvat sujahtamaan mitä pienimmistä koloista ja leviävät kaikkialle. Torakat elävät viemäristöissä, joten niitä ei haittaa lika, home eikä kosteus. Täten epäilen, että ne osaavat myös uida. Torakat osaavat lentää (tämä asia selvisi vasta hiljan). Torakat voivat kasvaa 20 senttimetrin pituisiksi ja parhaimmillaan ne elävät monta vuotta (tästä lauseesta ei ole minkäänlaista tarkistettua faktaa, mutta hetken mielijohteesta totesin, että tähän yhteyteen kuuluu ilmoittaa huippumitat ja elinikä). Torakka on kaikkivoipa.
Se, joka on sanonut, että maailmanlopun tullessa ainoa eläin joka selviää on torakka, on oikeassa. 12.10. lastenpäivä

Virallinen vapaapäivä ja lastenpäivä. Eilen olimme retkellä rannalla lasten kanssa. Menimme kahdella bussilla (meidän bussissamme oli 112 henkilöä, oli täyttä) ja yhteensä väkeä taisi olla noin 200, josta 150 oli lapsia. Matkustimme kiljuvassa bussissa autiolle, täydellisyyttä hipovalle rannalle (miinusta oli siis se että ranta oli täynnä rapuja, joita lapset innolla keräilivät ja kantoivat naaman eteen säikytelläkseen). Ranta oli lahden poukamassa ja vesi ei ollut kovinkaan syvää. Poukamassa ei tuullut paljoa, joten ei ollut aaltoja. Leikimme vedessä koko päivän. Suomalaisen lastentarhantädin silmin lasten hukkumismahdollisuusprosentti olisi ollut lähellä sataa, mutta täällä äidit ja isät eivät juuri kiinnittäneet huomiota siihen, että heidän kuusivuotias lapsi pulikoi 100 metrin päässä rannasta… Yritimme aina välillä huudella takaisinpäin lapsia tai joku meni mukaan uimaan kauemmas.

Vesileikit ovat mahtavia! Lasten suosikkileikki on se, kun huudetaan yhden ”tädin” nimi, jonka jälkeen kaikki lapset ryntäävät hakemaan tätä tätiä uimaan. Se on vinhaa, kun 30 lasta yhtäkkiä jahtaa huutaen ja kiinni saatuaan kiskoo joka suuntaan ja roikkuu käsissä jaloissa selässä mahassa ihan missä vaan mistä kiinni saa. Jos on taitava, bikinit pysyvät päällä tämän suorituksen ajan.
Nämä lapset ovat ihania.

Seuraavan aamun koittaessa iloisen joskin väsyttävän päivän rangaistus on julma: Praia Do Futuron gringablockissa on neljä suomalaista rapua. Koska jaksoin ahkerimmin leikkiä lasten kanssa vedessä ja pintani ruskea sävy ei ole vielä niin oiva kuin kolmen muun, saan kovimman rangaistuksen: koko selkäni, niskani, kaulani, olkapääni, rintani ovat kirkkaan punaiset. Perjantaina leikimme olevamme turisteja Teneriffalla ja huojumme kovaäänisesti suomeksi.

9.10. tiistai

Brasiliasta käsin katsottuna mistä kaikesta suomalaisen tulee olla kiitollinen:
- pyykinpesukoneesta/ pyykkituvasta
- astianpesukoneesta ja siitä, ettei astioita tarvitse pestä heti käytön jälkeen
- ikkunalaseista
- hiekattomuudesta sisällä
- siitä, ettei keittiön lattiaa tarvitse pestä joka päivä ja pintoja putsata
- ettei uuniin mene rottia
- ettei keittiössä useinkaan ole rottia
- että kadulla voi kävellä yksin kello 19 jälkeen pelkäämättä että tulee ryöstetyksi tai ammutuksi
- torakattomuudesta
- ettei kadulla tule vastaan nälkiintyneitä aaseja, hevosia, koiria ja kissoja joka päivä
- ettei meissä ole kirppuja (jos salinmäkeä ei lasketa)
- ettei jokaista ruoka-ainesta tarvitse pakata erikseen tiiviisiin kippoihin
- ettei keittiömme ole useinkaan täynnä pieniä ja isoja muurahaisia
- ettei seinillä ole eläimiä jotka näyttävät kiviltä
- ettemme näytä sikavanhoilta ja ryppyisiltä (aurinko, se VANHENTAA, täällä sen huomaa)
- etteivät patjat hiosta nukkuessamme
- että lakanat pysyvät paikoillaan nukkuessa
- että meillä on hyvää puuvillaa
- etteivät madot polta ihoa
- voi pitää mattoja ja verhoja
- ettei tietokoneita/televisiota yms tarvitse liinoittaa aina käytön jälkeen
- ettei olohuonetta tarvitse pestä joka toinen päivä
- sisällä voi kävellä ilman kenkiä
- lattiakaivon päällä ei tarvitse pitää kiveä
- kaappien sisään ei kuole rottia useinkaan
- ettei tarvitse huolehtia, unohtaako lasiin vettä pöydälle tai vettä ihan mihin vaan seisomaan ja onko vessanpöntön kansi kiinni (denguehyttyset pesivät seisovaan veteen)
- ettei joka kerta kun menet keittiöön tarvitse pelätä, onko jääkaapin alla rotta
- tullessasi töistä sinun ei tarvitse pestä käsiä ja jalkoja kirppujen takia
- nurmikkoa ei tarvitse kastella joka päivä ja paljoa
- bussilla on aikataulut
- kaikella muullakin on aikataulut
- aurinkorasvaa ei tarvitse levittää kaupungille mennessä
- Suomessa on pubeja
- sähköhellassa on hautumisaste, jota täällä kaasuhelloissa ei ole
- että lupaukset usein pidetään
- ystävyydestä (joka on eri asia kuin ystävällisyys)
- ettei hyllyt keittiössä ole täynnä jyrsijöiden paskaa
- hedelmät ja vihannekset punnitaan kaupassa itse eikä kassalla mikä vie v***sti aikaa
- ettei kaikki sarjat ja elokuvat ole dupattu suomeksi
- hanasta tulee vettä jota voi juoda
- vessapaperin voi heittää pönttöön
- suihkusta tulee lämmintä vettä

(joo Susa, muistan että sun kämpän jääkaapin takaa löytyi kaksi kuollutta rottaa... ainiin sehän oli se talo joka on nyt tyhjänä Hesperiassa)

Kummasti kaikkeen tottuu.

Mitä suomalaisen tulee kaivata (tai mitä etukäteiskaipaan):
- aurinkoa
- aurinkoa
- aurinkoa
- riippukeinuja (hyviä sellaisia!)
- ajattomuutta
- aukinaisia ikkunoita
- tuulta sisällä taloissa
- kookosjuomia suoraan kookospähkinöistä
- todella hyviä hedelmiä
- doce de leitea
- sitä ettei mukanaan voi kantaa mitään
- vähiä vaatteita
- sunnuntaita rannalla
- järjestäytymätöntä liikennettä joka kuitenkin on järjestäytynyttä
- tehottomuutta
- sitä että kaiken ei pidä toimia niin täydellisesti
- kengät maksaa vähän
- sitä että enimmäkseen bileissä tanssii pojat (aina tosin reggaeta)
- ehkä vähän reggaeta
- ettei tartte käyttää sukkia IKINÄ

Asioita, joita en käsitä Brasiliassa:
- täällä ei ole ystäviä juuri kenelläkään (ehkä yksi)
- paikkoihin/ juttuihin/ tapaamisiin voi jättää tulematta ilmoittamatta kenellekään ja pyytämättä anteeksi tai että asiasta puhuttaisiin enää sen jälkeen
- ruokakaupassa voi olla kahden tunnin jono, koska kassat ovat niin hitaita
- joka asiaan voi näyttää peukkua
- bussissa on normaalia tukkia uloskäynti seisoen sen edessä, vaikka et ole jäämässä vielä pitkään aikaan pois bussista ja vaikka tyhjiä penkkejä olisi paljon
- jos jossain on ilmastointi, niin se on sitten niin täysillä että olet varmasti jäässä ja kurkku tulee kipeäksi

Asioita, joissa ollaan auttamattomasti jälkijunassa:
- muoviraha ja korttimaksulaitteiden käyttö
- tamponit
- karvanpoistovälineistö
- apteekkikama

KAUPUNGILLA

Mahtavat vahtikoiramme Mafalda ja Matuto pallon kimpussa. Ne on ihan greizejã.

Ti 2.10.2007

Oi!
Tänään kävin Katjan kanssa asioimassa keskustassa (ostimme askartelutarvikkeita ja ostin merenturkoosin riippukeinun) ja kävimme kenkäkaupassa. Miehet jakelivat lappuja, joissa kerrotaan, kuka palvelee juuri sinua. Tänään minua palvelee Nascimento. Kassalla maksetaan osamaksulla ja seuraavalle luukulle hakemaan tavaraa. Nascimento palvelee -lapulla saat oikeat kengät käteesi. Apteekissa jonotetaan, jotta voidaan kertoa mitä tarvitaan. Seuraavalla luukulla jo maksetaan ja kolmannesta taas lapulla tilamaansa tuotteen saa. Voi Neuvostoliittoa ja voi tehokasta Suomea.

Näimme ryöstön! Mies istui taksissa, ikkuna auki, kun flyerinjakaja ojensi autoon lentolehtistä ja naps! Nappasi mukaansa ehkä kassin tai kännykän. Kuului huuto ja juuri silloin olimme ylittämässä tietä ja astumassa kahden auton välistä takaisin jalkakäytävälle. Edestämme autojen välistä humahti mies sylissään jotain nopeasti kadulle, kettu, juoksi katua pitkin ja katosi kahdessa sekunnissa. Kolme sekuntia eteenpäin, mies nousee taksista, mopo huitoo katuun, mies lähtee juoksemaan perään. Kettu kadonnut jo seitsemän sekuntia sitten! Ketut ovat nopeita, laita ikkuna kiinni kun istut taksissa.

Bussilla kuljettaessa pitää muistaa sulkea bussin ikkuna, kun körötämme tärisevää tietä lävitse kaupungin pahamaineisimman favelan Serviluzin läpi.

Tämän yön nukunkin riippukeinussa. Ilma kuumenee joulua kohti, vaikka kuumuuteen on tottunut. Riippukeinu on viileämpi kuin patja.

Olohuoneemme (Temppeliaukion kirkko, rotat ovat suntioitamme):

TYÔ

Quarta 28.9.07

Työ.

Teen kahdeksan tuntia töitä päivässä. Suunnittelen joka viikko kaksi englannin tuntia, kaksi askartelutuntia sekä kaksi satutuntia. Lisäksi suunnittelemme ja järjestämme muun muassa lastenpäiväjuhlan, leirejä, joulujuhlan jne. Lisäksi työajalla käyn portugalin tunneilla, pidämme yhteisiä kokouksia ja joskus hoidan järjestön asioita sekä asioin kaupungilla materiaaleja tarvittaessa.

Englannin oppilaita minulla on 17. Askartelussa käy yleensä 15-30 lasta molemmissa ryhmissä, satutunneilla saman verran.

Pidettävä tuntimäärä saattaa kuulostaa vähältä, mutta yhden askartelun suunnittelu ja materiaalien valmistelu vie useamman tunnin, samoin satutuntien, varsinkin kun lapsia on niin paljon. Tunnit on suunniteltava hyvin, sillä huonommissa oloissa kasvavat lapset eivät ole yhtä keskittymiskykyisiä kuin esimerkiksi suomalaiset lapset, jotka päiväkodissa oppivat ”askartelun alkeita” (joita täällä ei opita missään, paitsi meidän kanssamme, jii!). Lapset eivät osaa leikata saksilla kovinkaan hyvin ja moni muu asia tuottaa paljon työtä ja vaatii kärsivällisyyttä (mitä ei ole..). Tunneille on ideoitava mielenkiintoisia askarteluja ja mietittävä, onko työ liian vaikea ja aikaavievä, tai liian nopeasti tehtävä, jolloin lapsista tulee levottomia lopputunnista, jos osa on jo valmiina ja osa taas ei… Monet eivät ole koskaan aikaisemmin leikanneet paperia, liimanneet (jonka he tekevät aina sormin, eivät ikinä tikulla/paperilla, se oli aluksi ihan hassua), maalanneet sormiväreillä jne. Lapsilla ei ole paljoa itseluottamusta. He pyytävät aina ensimmäisenä ohjaajia tekemään puolestaan, jolloin taas sanomme ”sinä pystyt itse piirtämään, leikkaamaan, liimamaan, maalaamaan…”.

Ehdottomasti parasta on se, kun lapset esittelevät omia aikaansaannoksiaan hymy korvissa. Tänään teimme Tudo bem? –kirjaa, johon otimme jokaisesta lapsesta kuvan. Kirjaan he kirjoittavat ja piirtävät mitä heille kuuluu, keitä he ovat ja mistä he tykkäävät. Yksi poika nauroi katketakseen nähdessään oman valokuvansa ja oli niin onnellinen saadessaan valokuvan itsestään! Toinen poika sanoi, ettei saanut kuvaa ja piilotti kuvan saadakseen sen kotiinsa itselleen (päätimme teettää kaikille lapsille omat kuvat kotiinkin)…
Aikaisemmin olemme tehneet muun muassa käsinukkeleijonan, tikkutytön, paperilyhdyn (kiitos Lama vinkistä, hyviä on!), paperikarhun ja jugurttipurkkipuhelimet.

Meika favelassa matkalle toiselle tunnille.

Arkinen päivä: hyppään aamulla buggyn kyytiin, se vie minut favelan läpi yhteisötalolle (ei voi kävellä, too dangerous). Pidän askarelutunnin (askartelussa on aina auttamassa muita vapareita) ja kävelen toiselle yhteisötalolle pitämään toisen tunnin ja menen buggylla kotiin. Teen ruokaa, suunnittelen pari tuntia seuraavia tunteja ja iltapäivästä menen pitämään englannintunnin (yleensä mukana on aina ”turvamies” sekä englannintunneilla on apuopettaja Mateus, koska en taida vielä portugalia). Alkuviikosta käyn keskustassa kirjastossa valitsemassa satutuntikirjaa yhdessä Fabianen kanssa (järjestön sihteeri ja työparini) ja ostamassa askartelumateriaaleja, jos jotain tarvitaan. Pari kertaa viikossa minulla on portugalin tunti. Perjantaisin ei ole tunteja. Silloin pidämme viikkokokouksen sekä suunnittelemme seuraavaa viikkoa ja tapahtumia.

Äiti hei se puhelu jonka soitin sulle (plus kartion puhelu) maksoi mulle 40 euroo!! Joten jatkossa soita vaan sieltä niitä sentin puheluita.

Linkki vapaaehtoistyõssa olleen Cathyn lyhytelokuvaan tyõstã faveloissa:

http://www.youtube.com/watch?v=73_BDS-pqMc

Lapset on valtavan ihania! Lapset tulevat aina tunnin alussa halaamaan ja puhuvat kaikkea minulle, vaikka en puoliakaan ymmärrä. Haa, ensi kerralla teemme perhosia, joiden siivet näkyvät väreinä varjossa.