tiistaina, maaliskuuta 18, 2008

Kuukausi, lyhyt vai pitkä?

17.3.2008

Mitä kaikkea kuukaudessa ehtiikään tekemään, jos on työttömänä! Jo kuukausi Suomessa, kulttuurishokki takana. Ensimmäinen viikko Suomessa oli jäätävää, sekä fyysisesti että henkisesti. Olin jäässä, vaikka ulkona oli +2 astetta. Hätkähdin kävellessäni ensimmäistä kertaa Hämeenkadulla: katukuva koostui mustiin pukeutuneista ihmisistä (okei tummaa sävyä ja harmaata, ei sentään katu täyty hevareista). Haastan teidät, Suomen kansa, käyttämään värikkäämpiä vaatteita!

Parhaillani istun bussissa matkalla Valkeakosken kirjastoon asettamaan esille valokuvia projektista (PADC) ja mukana on myös projektin lasten valokuvanäyttely, joka koottiin valokuvauskurssin yhteydessä. Työttömänä on tärkeää pitää itsensä aktiivisena. Olen aloittanut myös capoeiran ja portugalin opinnot. Uusien harrastuksieni kautta olen tutustunut kahteen brasilialaiseen ja kymmeniin suomalaisiin.

Tampere Film Festivaliin otin osaa talkoolaisena. Rakensin yhtenä yönä valoja! Sen lisäksi napsahti nakki: järjestyksenvalvojana Suomi-yössä pakkahuoneella ja klubilla kuuteen asti aamulla. Se on kyllä mukavaa että humalaiset kaverit eivät pidä yhtään hauskana sitä että rinnassani paistaa keltainen kyltti ordningsvakt. Tosissaan ottivat kaikki juu ja järjestys pysyi. Palkinnoksi onneksi ehdin myös moniin näytöksiin ja ehkä tämän vuoden festarin aatelia oli Madame Tutli-Putli –animaatiopätkä, joka on hienoin animaatio, minkä olen ikinä nähnyt. Uusi kilpailusarja LAB10 tarjosi mielenkiintoista settiä, yksi mieleenpainuva elokuva oli brassilyhäri O.D. overdose digital. Sen lisäksi voin fiilistellä muuten leffoissa pyörivää (tai ainakin Tampereen vähän vaihtoehtoisemmassa leffateatterissa) Perhonen lasikuvussa – elokuvaa.

Viikonloppuna lähden lappiin. Viime kerrasta suattaapi olla viisi vuotta. Olenkin kaivannut korkeita kinoksia ja auringon kimmellystä puhtaalla hangella.

En ehkä osaa luopua blogista, elämässä on kuitenkin niin paljon tahmaa käsiteltäväksi.