TYÔ

Quarta 28.9.07

Työ.

Teen kahdeksan tuntia töitä päivässä. Suunnittelen joka viikko kaksi englannin tuntia, kaksi askartelutuntia sekä kaksi satutuntia. Lisäksi suunnittelemme ja järjestämme muun muassa lastenpäiväjuhlan, leirejä, joulujuhlan jne. Lisäksi työajalla käyn portugalin tunneilla, pidämme yhteisiä kokouksia ja joskus hoidan järjestön asioita sekä asioin kaupungilla materiaaleja tarvittaessa.

Englannin oppilaita minulla on 17. Askartelussa käy yleensä 15-30 lasta molemmissa ryhmissä, satutunneilla saman verran.

Pidettävä tuntimäärä saattaa kuulostaa vähältä, mutta yhden askartelun suunnittelu ja materiaalien valmistelu vie useamman tunnin, samoin satutuntien, varsinkin kun lapsia on niin paljon. Tunnit on suunniteltava hyvin, sillä huonommissa oloissa kasvavat lapset eivät ole yhtä keskittymiskykyisiä kuin esimerkiksi suomalaiset lapset, jotka päiväkodissa oppivat ”askartelun alkeita” (joita täällä ei opita missään, paitsi meidän kanssamme, jii!). Lapset eivät osaa leikata saksilla kovinkaan hyvin ja moni muu asia tuottaa paljon työtä ja vaatii kärsivällisyyttä (mitä ei ole..). Tunneille on ideoitava mielenkiintoisia askarteluja ja mietittävä, onko työ liian vaikea ja aikaavievä, tai liian nopeasti tehtävä, jolloin lapsista tulee levottomia lopputunnista, jos osa on jo valmiina ja osa taas ei… Monet eivät ole koskaan aikaisemmin leikanneet paperia, liimanneet (jonka he tekevät aina sormin, eivät ikinä tikulla/paperilla, se oli aluksi ihan hassua), maalanneet sormiväreillä jne. Lapsilla ei ole paljoa itseluottamusta. He pyytävät aina ensimmäisenä ohjaajia tekemään puolestaan, jolloin taas sanomme ”sinä pystyt itse piirtämään, leikkaamaan, liimamaan, maalaamaan…”.

Ehdottomasti parasta on se, kun lapset esittelevät omia aikaansaannoksiaan hymy korvissa. Tänään teimme Tudo bem? –kirjaa, johon otimme jokaisesta lapsesta kuvan. Kirjaan he kirjoittavat ja piirtävät mitä heille kuuluu, keitä he ovat ja mistä he tykkäävät. Yksi poika nauroi katketakseen nähdessään oman valokuvansa ja oli niin onnellinen saadessaan valokuvan itsestään! Toinen poika sanoi, ettei saanut kuvaa ja piilotti kuvan saadakseen sen kotiinsa itselleen (päätimme teettää kaikille lapsille omat kuvat kotiinkin)…
Aikaisemmin olemme tehneet muun muassa käsinukkeleijonan, tikkutytön, paperilyhdyn (kiitos Lama vinkistä, hyviä on!), paperikarhun ja jugurttipurkkipuhelimet.

Meika favelassa matkalle toiselle tunnille.

Arkinen päivä: hyppään aamulla buggyn kyytiin, se vie minut favelan läpi yhteisötalolle (ei voi kävellä, too dangerous). Pidän askarelutunnin (askartelussa on aina auttamassa muita vapareita) ja kävelen toiselle yhteisötalolle pitämään toisen tunnin ja menen buggylla kotiin. Teen ruokaa, suunnittelen pari tuntia seuraavia tunteja ja iltapäivästä menen pitämään englannintunnin (yleensä mukana on aina ”turvamies” sekä englannintunneilla on apuopettaja Mateus, koska en taida vielä portugalia). Alkuviikosta käyn keskustassa kirjastossa valitsemassa satutuntikirjaa yhdessä Fabianen kanssa (järjestön sihteeri ja työparini) ja ostamassa askartelumateriaaleja, jos jotain tarvitaan. Pari kertaa viikossa minulla on portugalin tunti. Perjantaisin ei ole tunteja. Silloin pidämme viikkokokouksen sekä suunnittelemme seuraavaa viikkoa ja tapahtumia.

Äiti hei se puhelu jonka soitin sulle (plus kartion puhelu) maksoi mulle 40 euroo!! Joten jatkossa soita vaan sieltä niitä sentin puheluita.

Linkki vapaaehtoistyõssa olleen Cathyn lyhytelokuvaan tyõstã faveloissa:

http://www.youtube.com/watch?v=73_BDS-pqMc

Lapset on valtavan ihania! Lapset tulevat aina tunnin alussa halaamaan ja puhuvat kaikkea minulle, vaikka en puoliakaan ymmärrä. Haa, ensi kerralla teemme perhosia, joiden siivet näkyvät väreinä varjossa.