maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Nyt niitã ihmeellisiã asioita!

13.10. Lauantai

Torakka on kaikkivoipa. Nyt sen olen tajunnut.
Torakka ei kuole helposti. Eläintä saa rutata ja rutata jalkineella, että se vihdoin poljennan voimasta leväyttää sisuskalunsa lattialle ja kengän pohjaan. Ei-minkään-väristä tahnaa, ehkä lähin väriyhdistelmä olisi harmaata ja beigeä sekoitettuna keskenään. Torakat ovat nopeita ja tarkka-aistisia. Ne kulkevat lähinnä yöllä, mutta myös päivällä. Ne reagoivat yhtäkkiä syttyvään valoon salamannopeasti. Epäilyjeni mukaan torakat eivät nuku. Torakat mahtuvat sujahtamaan mitä pienimmistä koloista ja leviävät kaikkialle. Torakat elävät viemäristöissä, joten niitä ei haittaa lika, home eikä kosteus. Täten epäilen, että ne osaavat myös uida. Torakat osaavat lentää (tämä asia selvisi vasta hiljan). Torakat voivat kasvaa 20 senttimetrin pituisiksi ja parhaimmillaan ne elävät monta vuotta (tästä lauseesta ei ole minkäänlaista tarkistettua faktaa, mutta hetken mielijohteesta totesin, että tähän yhteyteen kuuluu ilmoittaa huippumitat ja elinikä). Torakka on kaikkivoipa.
Se, joka on sanonut, että maailmanlopun tullessa ainoa eläin joka selviää on torakka, on oikeassa.
12.10. lastenpäivä

Virallinen vapaapäivä ja lastenpäivä. Eilen olimme retkellä rannalla lasten kanssa. Menimme kahdella bussilla (meidän bussissamme oli 112 henkilöä, oli täyttä) ja yhteensä väkeä taisi olla noin 200, josta 150 oli lapsia. Matkustimme kiljuvassa bussissa autiolle, täydellisyyttä hipovalle rannalle (miinusta oli siis se että ranta oli täynnä rapuja, joita lapset innolla keräilivät ja kantoivat naaman eteen säikytelläkseen). Ranta oli lahden poukamassa ja vesi ei ollut kovinkaan syvää. Poukamassa ei tuullut paljoa, joten ei ollut aaltoja. Leikimme vedessä koko päivän. Suomalaisen lastentarhantädin silmin lasten hukkumismahdollisuusprosentti olisi ollut lähellä sataa, mutta täällä äidit ja isät eivät juuri kiinnittäneet huomiota siihen, että heidän kuusivuotias lapsi pulikoi 100 metrin päässä rannasta… Yritimme aina välillä huudella takaisinpäin lapsia tai joku meni mukaan uimaan kauemmas.


Vesileikit ovat mahtavia! Lasten suosikkileikki on se, kun huudetaan yhden ”tädin” nimi, jonka jälkeen kaikki lapset ryntäävät hakemaan tätä tätiä uimaan. Se on vinhaa, kun 30 lasta yhtäkkiä jahtaa huutaen ja kiinni saatuaan kiskoo joka suuntaan ja roikkuu käsissä jaloissa selässä mahassa ihan missä vaan mistä kiinni saa. Jos on taitava, bikinit pysyvät päällä tämän suorituksen ajan.
Nämä lapset ovat ihania.


Seuraavan aamun koittaessa iloisen joskin väsyttävän päivän rangaistus on julma: Praia Do Futuron gringablockissa on neljä suomalaista rapua. Koska jaksoin ahkerimmin leikkiä lasten kanssa vedessä ja pintani ruskea sävy ei ole vielä niin oiva kuin kolmen muun, saan kovimman rangaistuksen: koko selkäni, niskani, kaulani, olkapääni, rintani ovat kirkkaan punaiset. Perjantaina leikimme olevamme turisteja Teneriffalla ja huojumme kovaäänisesti suomeksi.

9.10. tiistai

Brasiliasta käsin katsottuna mistä kaikesta suomalaisen tulee olla kiitollinen:
- pyykinpesukoneesta/ pyykkituvasta
- astianpesukoneesta ja siitä, ettei astioita tarvitse pestä heti käytön jälkeen
- ikkunalaseista
- hiekattomuudesta sisällä
- siitä, ettei keittiön lattiaa tarvitse pestä joka päivä ja pintoja putsata
- ettei uuniin mene rottia
- ettei keittiössä useinkaan ole rottia
- että kadulla voi kävellä yksin kello 19 jälkeen pelkäämättä että tulee ryöstetyksi tai ammutuksi
- torakattomuudesta
- ettei kadulla tule vastaan nälkiintyneitä aaseja, hevosia, koiria ja kissoja joka päivä
- ettei meissä ole kirppuja (jos salinmäkeä ei lasketa)
- ettei jokaista ruoka-ainesta tarvitse pakata erikseen tiiviisiin kippoihin
- ettei keittiömme ole useinkaan täynnä pieniä ja isoja muurahaisia
- ettei seinillä ole eläimiä jotka näyttävät kiviltä
- ettemme näytä sikavanhoilta ja ryppyisiltä (aurinko, se VANHENTAA, täällä sen huomaa)
- etteivät patjat hiosta nukkuessamme
- että lakanat pysyvät paikoillaan nukkuessa
- että meillä on hyvää puuvillaa
- etteivät madot polta ihoa
- voi pitää mattoja ja verhoja
- ettei tietokoneita/televisiota yms tarvitse liinoittaa aina käytön jälkeen
- ettei olohuonetta tarvitse pestä joka toinen päivä
- sisällä voi kävellä ilman kenkiä
- lattiakaivon päällä ei tarvitse pitää kiveä
- kaappien sisään ei kuole rottia useinkaan
- ettei tarvitse huolehtia, unohtaako lasiin vettä pöydälle tai vettä ihan mihin vaan seisomaan ja onko vessanpöntön kansi kiinni (denguehyttyset pesivät seisovaan veteen)
- ettei joka kerta kun menet keittiöön tarvitse pelätä, onko jääkaapin alla rotta
- tullessasi töistä sinun ei tarvitse pestä käsiä ja jalkoja kirppujen takia
- nurmikkoa ei tarvitse kastella joka päivä ja paljoa
- bussilla on aikataulut
- kaikella muullakin on aikataulut
- aurinkorasvaa ei tarvitse levittää kaupungille mennessä
- Suomessa on pubeja
- sähköhellassa on hautumisaste, jota täällä kaasuhelloissa ei ole
- että lupaukset usein pidetään
- ystävyydestä (joka on eri asia kuin ystävällisyys)
- ettei hyllyt keittiössä ole täynnä jyrsijöiden paskaa
- hedelmät ja vihannekset punnitaan kaupassa itse eikä kassalla mikä vie v***sti aikaa
- ettei kaikki sarjat ja elokuvat ole dupattu suomeksi
- hanasta tulee vettä jota voi juoda
- vessapaperin voi heittää pönttöön
- suihkusta tulee lämmintä vettä

(joo Susa, muistan että sun kämpän jääkaapin takaa löytyi kaksi kuollutta rottaa... ainiin sehän oli se talo joka on nyt tyhjänä Hesperiassa)

Kummasti kaikkeen tottuu.

Mitä suomalaisen tulee kaivata (tai mitä etukäteiskaipaan):
- aurinkoa
- aurinkoa
- aurinkoa
- riippukeinuja (hyviä sellaisia!)
- ajattomuutta
- aukinaisia ikkunoita
- tuulta sisällä taloissa
- kookosjuomia suoraan kookospähkinöistä
- todella hyviä hedelmiä
- doce de leitea
- sitä ettei mukanaan voi kantaa mitään
- vähiä vaatteita
- sunnuntaita rannalla
- järjestäytymätöntä liikennettä joka kuitenkin on järjestäytynyttä
- tehottomuutta
- sitä että kaiken ei pidä toimia niin täydellisesti
- kengät maksaa vähän
- sitä että enimmäkseen bileissä tanssii pojat (aina tosin reggaeta)
- ehkä vähän reggaeta
- ettei tartte käyttää sukkia IKINÄ

Asioita, joita en käsitä Brasiliassa:
- täällä ei ole ystäviä juuri kenelläkään (ehkä yksi)
- paikkoihin/ juttuihin/ tapaamisiin voi jättää tulematta ilmoittamatta kenellekään ja pyytämättä anteeksi tai että asiasta puhuttaisiin enää sen jälkeen
- ruokakaupassa voi olla kahden tunnin jono, koska kassat ovat niin hitaita
- joka asiaan voi näyttää peukkua
- bussissa on normaalia tukkia uloskäynti seisoen sen edessä, vaikka et ole jäämässä vielä pitkään aikaan pois bussista ja vaikka tyhjiä penkkejä olisi paljon
- jos jossain on ilmastointi, niin se on sitten niin täysillä että olet varmasti jäässä ja kurkku tulee kipeäksi

Asioita, joissa ollaan auttamattomasti jälkijunassa:
- muoviraha ja korttimaksulaitteiden käyttö
- tamponit
- karvanpoistovälineistö
- apteekkikama

Tunnisteet:

8 Comments:

Blogger Odelma said...

Ne lapset näyttää ihanilta. Kuvat on niin värikkäitä, raikkaita. Johtunee myös siitä hyvästä aurinko-valaistuksesta.

Jos kerran toiveita saa esittää: haluaisin kuvan seinällä olevasta eläimestä, joka näyttää kiveltä.

Ehkä sun hämiskammokin laantuu, siellä otukkatarhassa.

Hal-hal

Ome

7:48 ip.  
Blogger Ilona said...

ma yritan parhaani. ne kivielaimet ei oo kovin kuvauksellisia. eika isojakaan.

1:14 ap.  
Blogger SP said...

Tapahtui Lispe-mummun keittiössä viime viikolla...
Mummu kertoi:
Nostin tikkaita ja siellä se oli ja alkoi juosta...se oli sellanen ainakin 3cm pitkä ja "näin korkea". Se oli sellainen kuin tuhatjalkainen.
Se juoksi ensin hellan luokse, kurkkasi ja yritti päästä sen taakse. Ei päässyt. Yritin sitä kiinni, en onnistunut. Sitten se suuntasi kohti allaskaappeja ja kurkisti sinnekkin, eikä päässyt, jolloin sain sen muutaman yrityksen jälkeen kiinni. Otin sen talouspaperin sisälle ja käänsin reunat ainakin kymmeneen kertaan ettei se taas tippusi.
Sitten menin takaovelle ja tiputin sen nurmikolle. Siellä on varmaan parempaa ruokaa, kuin keittiössä...
=)The Happy End?

Isokokoinen viemäriötökkä??
On näitä täälläkin, kun tarkkaan tutkii..
SP

12:07 ip.  
Blogger Sauli said...

Muista, että torakkaa ei saa polkea kuoliaaksi, koska silloin se laskee munansa. Kannattaa hankkia jotain sprayta tms, jos vaan mahdollista.

Koita pärjätä eri eläinten joukossa ja ota hyvistä puolista (esim niistä tanssivista jannuista) kaikki mahdollinen irti!

12:48 ip.  
Blogger Johanna_K said...

Tuumin tässä vain, että torakan lisäksi myös hirvikärpänen voisi olla sellainen joka jäisi henkiin...
t.Johku <3

10:30 ip.  
Blogger pihkaonreteejuttu said...

Sauli, noita uskomuksia alkaa olla jo niin montaa, etta ma en tieda mita uskoa. ma olen polkenu kuoliaaks jo ainakin 35 torakkaa. Tieda niista. MIsta loytyy torakkafaktaa??

Jormis (?ei voi tietaa kuka johanna), meidan pitaa haastaa torakka ja hirvikarpanen kilpasille, katsotaan miten kay!

10:41 ip.  
Blogger Sauli said...

http://ohmyapt.apartmentratings.com/how-to-kill-cockroaches.html


Tää on ehkä parempi:
http://homeparents.about.com/cs/householdtips/ht/Cockroaches.htm

ja vielä yks:
http://www.bio.umass.edu/biology/kunkel/cockroach_faq.html#Q8

11:05 ip.  
Blogger Liisa said...

Heippa Ilona!
Googlettelin brassiblogeja ja oli hienoinen yllätys että AKn sisko se siinä:)

Nyt sitten luin nää kaikki sun kirjoitukset ja KIITOS aivan valtavasti että jaksat kirjoittaa olosta ja elosta vaikka nettiyhteys toimii hyvällä tuulella, tai oikeastaan tyynellä:)

Olin itse vuoden Manauksessa kotiope/enkunopena ja vaikka oli shokkia, niin oli se aivan ihanaa!!
Tätä sun listausta lukiessa rupesi aivan naurattamaan :D Kirjotin meinaan itse kuulumisiani kerran viikossa ja kuule aivan täysin samat jutut löyty mun listalta!!
Mulle se lopullinen rakkaus ei tosin ollut reggae vaan Pagode, se fiilis, upeeta! Mut mullakin on jopa turkoosin värinen riippumatto, kenkiä kasoittain (varsinkin Havaianasin sandaaleja) ja kyllä, doce de leiteen addiktoiduin täysin, tosin pão de queijot tuli hyvänä kakkosena :)

Tiedän myös että auringon paiste ei tunnu aina auringon paisteelta (ootteko löytäneet sen pinkin nesteen jota myydään apteekissa valkosessa pullossa jossa on pinkki korkki? se on NIIN punaisen nahan pelastaja) ja joskus tulee ikävä maitorahkaa, mustikoita ja luotettavaa ystävän sanaa. Toisaalta, silloin kun kaipaa, silloin myös arvostaa ja kyllä sieltä sellaisen ystävänkin voi löytää, mä löysin jopa kaks :)

Kaikkea hyvää, elä ja nauti ja kiitos kun saamme nauttia sun kanssa!
Abraços

11:54 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home