Kujille
Futista katsomassa. 
25.10. 2007
Minun capoeiranimeni on Corvo Branca. Valkoinen korppi. Graduado Cachorro D’água antoi nimen minulle.
Nyt olen nähnyt brasilialaisen musiikkifestivaalin. Kävimme toveri Tiian kanssa Ceará music –kaupunkifestarilla ja kyllä kannatti! Festivaali yllätti meidät positiivisesti: järjestelyt toimivat, bajamajoissa oli paperia, kaljaa sai ostaa ja juoda koko alueella, esiintyjät olivat hyviä, stageja oli monta ja päälava koostui kahdesta isosta lavasta, jotka oli rakennettu vierekkäin. Kun toisella lavalla esiinnyttiin, toisella roudattiin. Kuuntelijat vaan kääntyivät hieman toiseen suuntaan ja pystyi jo seuraamaan seuraavaa show’ta.
Tutustuimme taas moneen paikalliseen (muun muassa Paulo-inkkariin Manauksesta) ja huvittavinta antia oli se, kun tuntemattomat vain käyvät ottamassa meistä kuvan ja toisinaan joku tulee ja kaappaa meidät kainaloihinsa, virnistää leveästi ja joku napsauttaa kuvan. Huvittelemme ajatuksella miettimällä, monestako kuva-albumista päämme löytyvät. Great success!!
Viime viikonloppuna lähdimme perinteisemmällä tyylillä bailaamaan. Dragão de Mar –aukiolta voi kadota monenmoiselle kujalle tai klubille ja koko ilta on yhtä seikkailua! Perjantaina tapasimme uusia tuttavuuksia, Leonardon ja Juniorin, jotka edustavat Fortalezan parempiosaista väkeä. Leonardolla on kolme palvelijaa kotona. Lähdimme heidän kanssaan toiseen kaupunginosaan kadulle juhlimaan. Kadulla onkin parhaat juhlat. Siellä tapasimme ”vanhan tutun” inkkari-Paulon.
Joka lauantai käymme hedelmämarkkinoilla parin korttelin päässä kodistamme: tiskit täynnä hedelmiä ja sianpäitä naurettavaan hintaan. Markkinoilta menemme lähirannalle uimaan ja harjoittelemaan kärrynpyöriä. Matkaa on noin 400 metriä ja lähirantamme on aina melkein tyhjä. Uinnin (tai lähinnä se on vyötäröön saakka ulottuvassa vedessä lillumista, sillä aallot ovat niin isoja, ettei pidemmälle voi mennä kun ne vievät mukanaan) jälkeen otamme kookosjuomat ja lekottelemme auringossa. Lauantaiaamupäivät ovat ihania.
Viime lauantai-iltana lähdimme katsomaan Seu Jorgen keikkaa (näyttelee City of God:ssa). Keikka oli pogottava! Valuttiin hikeä. Tosin täällä valuu aina ja helposti. Ilmasto on muutenkin kuumenemassa ja tuuleminen loppumassa. Marraskuu on kuulemma kauhea, kun on niin kuuma, sanoo työkaverini Fabiane. Nähtiin keikalla Leonardo. Täällä törmää näköjään helposti tuttuihin, vaikka Fortaleza on faveloineen 3 miljoonan asukkaan kaupunki.
Keikan jälkeen törmäsimme taas muutamaan tuttuun, joiden kanssa lähdimme kujille. Päädyimme rockkeikalle paikalliseen, kun Tiia puhui meidät ilmaiseksi sisään (ja minkä poke tunnisti Tiian ja sano ettei Tiia voi mennä sinne rockmestaan sisään, kun sehän kuuntelee reggaeta, kun sama poke on meidän sunnuntaireggaemesta Pracaín portsari täällä Praia do Futurossa missä asutaan ja jossa käydään). Kävimme vielä Reggae Clubilla, kun Tiian puhelahjat olivat kasvaneet niin kärkeviin mittoihin, että pääsimme sinnekin kaikki ilmaiseksi sisään.
Tänään olisi tarkoitus lähteä Leonardon kanssa Òrbitaan, jossa kuulemma torstain bileet ovat par-haat.
Uutisia:
- englanninryhmälläni on ensimmäinen koe ensi maanantaina! Koealue: numerot, värit, kuviot, koulutarvikesanasto sekä helpot fraasit nimenkyselystä, kuulumisista ja ystävänesittelystä.
- Viime viikonloppuna yksi capoeiraopettaja tapettiin favelassa (hänellä oli huumeongelmia)
- Rottia ei ole näkynyt yli viikkoon (kaksi saatiin hengiltä)
- Näin kirjastossa käydessäni näyttelyssä denguehyttysiä purkissa, josta sain tietää, että denguehyttysillä on harmaaraidalliset jalat. Siitä huomasin, että tapoin viime viikolla huoneessani yhden denguehyttysen. Toivon, ettei se ole ehtinyt pistää minua. Hyttyset syövät minua täällä paljon. Hyvä veri äiti isä.
Kuvassa nãkyvãt favelat, joissa tyõskentelemme.
Pyynikin mummulla on makuuhuoneessaan kynäteline, joka on tehty vessapaperirullasta ja siihen on liimattu kankaista paloja ja maalattu kissa. Kissakynätelineen on joku siskoistani tehnyt mummulle, kun olimme lapsia. Teimme täällä lasten kanssa askartelussa pupukynätelineen, johon käytimme pumpulia. Se oli hitti.
Yleisön pyynnöstä: kuvia kivieläimestä!
(ne eivat ole kovinkaan nopeita ja pituus on noin 1cm)
25.10. 2007Minun capoeiranimeni on Corvo Branca. Valkoinen korppi. Graduado Cachorro D’água antoi nimen minulle.
Nyt olen nähnyt brasilialaisen musiikkifestivaalin. Kävimme toveri Tiian kanssa Ceará music –kaupunkifestarilla ja kyllä kannatti! Festivaali yllätti meidät positiivisesti: järjestelyt toimivat, bajamajoissa oli paperia, kaljaa sai ostaa ja juoda koko alueella, esiintyjät olivat hyviä, stageja oli monta ja päälava koostui kahdesta isosta lavasta, jotka oli rakennettu vierekkäin. Kun toisella lavalla esiinnyttiin, toisella roudattiin. Kuuntelijat vaan kääntyivät hieman toiseen suuntaan ja pystyi jo seuraamaan seuraavaa show’ta.
Tutustuimme taas moneen paikalliseen (muun muassa Paulo-inkkariin Manauksesta) ja huvittavinta antia oli se, kun tuntemattomat vain käyvät ottamassa meistä kuvan ja toisinaan joku tulee ja kaappaa meidät kainaloihinsa, virnistää leveästi ja joku napsauttaa kuvan. Huvittelemme ajatuksella miettimällä, monestako kuva-albumista päämme löytyvät. Great success!!
Viime viikonloppuna lähdimme perinteisemmällä tyylillä bailaamaan. Dragão de Mar –aukiolta voi kadota monenmoiselle kujalle tai klubille ja koko ilta on yhtä seikkailua! Perjantaina tapasimme uusia tuttavuuksia, Leonardon ja Juniorin, jotka edustavat Fortalezan parempiosaista väkeä. Leonardolla on kolme palvelijaa kotona. Lähdimme heidän kanssaan toiseen kaupunginosaan kadulle juhlimaan. Kadulla onkin parhaat juhlat. Siellä tapasimme ”vanhan tutun” inkkari-Paulon.
Joka lauantai käymme hedelmämarkkinoilla parin korttelin päässä kodistamme: tiskit täynnä hedelmiä ja sianpäitä naurettavaan hintaan. Markkinoilta menemme lähirannalle uimaan ja harjoittelemaan kärrynpyöriä. Matkaa on noin 400 metriä ja lähirantamme on aina melkein tyhjä. Uinnin (tai lähinnä se on vyötäröön saakka ulottuvassa vedessä lillumista, sillä aallot ovat niin isoja, ettei pidemmälle voi mennä kun ne vievät mukanaan) jälkeen otamme kookosjuomat ja lekottelemme auringossa. Lauantaiaamupäivät ovat ihania.
Viime lauantai-iltana lähdimme katsomaan Seu Jorgen keikkaa (näyttelee City of God:ssa). Keikka oli pogottava! Valuttiin hikeä. Tosin täällä valuu aina ja helposti. Ilmasto on muutenkin kuumenemassa ja tuuleminen loppumassa. Marraskuu on kuulemma kauhea, kun on niin kuuma, sanoo työkaverini Fabiane. Nähtiin keikalla Leonardo. Täällä törmää näköjään helposti tuttuihin, vaikka Fortaleza on faveloineen 3 miljoonan asukkaan kaupunki.
Keikan jälkeen törmäsimme taas muutamaan tuttuun, joiden kanssa lähdimme kujille. Päädyimme rockkeikalle paikalliseen, kun Tiia puhui meidät ilmaiseksi sisään (ja minkä poke tunnisti Tiian ja sano ettei Tiia voi mennä sinne rockmestaan sisään, kun sehän kuuntelee reggaeta, kun sama poke on meidän sunnuntaireggaemesta Pracaín portsari täällä Praia do Futurossa missä asutaan ja jossa käydään). Kävimme vielä Reggae Clubilla, kun Tiian puhelahjat olivat kasvaneet niin kärkeviin mittoihin, että pääsimme sinnekin kaikki ilmaiseksi sisään.
Tänään olisi tarkoitus lähteä Leonardon kanssa Òrbitaan, jossa kuulemma torstain bileet ovat par-haat.
Uutisia:
- englanninryhmälläni on ensimmäinen koe ensi maanantaina! Koealue: numerot, värit, kuviot, koulutarvikesanasto sekä helpot fraasit nimenkyselystä, kuulumisista ja ystävänesittelystä.
- Viime viikonloppuna yksi capoeiraopettaja tapettiin favelassa (hänellä oli huumeongelmia)
- Rottia ei ole näkynyt yli viikkoon (kaksi saatiin hengiltä)
- Näin kirjastossa käydessäni näyttelyssä denguehyttysiä purkissa, josta sain tietää, että denguehyttysillä on harmaaraidalliset jalat. Siitä huomasin, että tapoin viime viikolla huoneessani yhden denguehyttysen. Toivon, ettei se ole ehtinyt pistää minua. Hyttyset syövät minua täällä paljon. Hyvä veri äiti isä.
Kuvassa nãkyvãt favelat, joissa tyõskentelemme.
Pyynikin mummulla on makuuhuoneessaan kynäteline, joka on tehty vessapaperirullasta ja siihen on liimattu kankaista paloja ja maalattu kissa. Kissakynätelineen on joku siskoistani tehnyt mummulle, kun olimme lapsia. Teimme täällä lasten kanssa askartelussa pupukynätelineen, johon käytimme pumpulia. Se oli hitti.
Yleisön pyynnöstä: kuvia kivieläimestä!
(ne eivat ole kovinkaan nopeita ja pituus on noin 1cm)
Tunnisteet: Brasil-Fortaleza
posted by pihkaonreteejuttu at 12:53 ap.
6 Comments:
Moikka!
Nyt on kyllä niin harmaata,
ja pimeetä ulkona, että teki kipeetä lukee sun
juttuja hiekasta, kärrynpyöristä,
merestä, kookoksista ja tanssista jne. jne.
NAUTTIKAA! ei vissiin tarvi
paljo kehottaa...=)
P.S. Kynätelinekissa on mun tekosia
seurakunnan kerhojen ajoilta tai eskarista, joten kaikilla virtolaisilla lapsilla on ollu sellaset! Tiia?
HAlaukset! SP
Tuo mulle tuliaiseks kivieläin, jookosta!?!?
Kuulin yks päivä radiosta sen biisin, joka pysähdyttiin Pohjanmaa-tourilla kuunteleen tienvarteen auringonpaisteessa käsivarret taivasta tavoitellen...Hitto että tuli hyvä fiilis:)
P.s. Mikä se biisi on? Haluun sen itselleni, että voin aina fiilistellä kun pimeys hyökkää heikolla hetkellä.
Voi hyvin Iitukka
toivoo Paula
no, sahan olet kuin sisko! ;)
hyi satana mitä rykelmäolioita. melkein kadun pyyntöäni.
ne kivielaimet on ihan okei, kun ne on niin hitaita.
jannittavia, tarkemmin ajateltuna.
Cygim, muistaakseni se oli Royksoppia What else is there?, mutta en lahtis vannomaan. kuuntelen parhaillaan royksoppia, muutes. Jei!
oih, onpa mukava lukea sun juttuja. kuulostaa siltä että oot aika happy sun päätöksestä lähteä. hyvähyvä.
mä oon kuullut saman, et torakoita ei kantsis murskata kun silloin niitä vasta tuleekin lisää. mut sit taas mä oon kyl niin huono pyydystään mitään liikkuvaa.
hmm, nautihan sunnuntairannasta ym, mä lähden nyt suht aikataulutettuun bussiin tunniksi matkustaan kohti keskustaa.
pidä huolta.
h
Lähetä kommentti
<< Home