keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

Suomi, Brasilia, suomalaiset, brasilialaiset

11.12.2007

Sunnuntain jälkeen olen ollut iloinen ja ylpeä valkokeltaisen capoeiravyön omistaja. Sunnuntaiaamuna heräsimme kukonlaulun aikaan ja menimme Dragão do Mar – kulttuurikeskukseen, jossa pidettiin batizado (kaste). Osa capoeristoista vaihtoi vyönsä väriä ja osa sai ensimmäistä kertaa värillisen vyön. Pelasin graduado Leãon kanssa. Hän kaatoi minut kahdesti pelin aikana. Pelin jälkeen hän flirttaili. Olen hurahtanut capoeiraan, johtumatta Leãosta.

Viime viikolla olin taas kipeä. Kurkkukipu. Pa-ha kurkkukipu. Meni ohi viidessä päivässä.

Vasta tässä vaiheessa pystyy havainnoimaan, muistelemaan ja ymmärtämään ensimmäisten kuukausien oloa täällä, ja huomaamaan, kuinka pumpulia koko pää on ollut. Osaa asioista ei vain tajua, ennen kuin nyt. Ymmärtämis- ja muistamiskyky paranee huomattavasti, kun ei ole uusia asioita ympärillä. Uudessa ympäristössä ei vain rekisteröi asioita samalla tavalla kuin tutussa [montakohan kertaa mulle on huomautettu, että asia on jo kerrottu mulle (en siis ole kuunnellut tai pystynyt kuulemaan pään ollessa liian täynnä uusia asioita ja ihminen! joka minut tunnet, tiedät, että minulla on kyky olla kuuntelematta vaikka näytänkin kuuntelevalta. jotkut eivät sitä tiedä)]. Tämähän on shokkia. Kulttuurista.

Moniin asioihin vain tottuu ajan kanssa. Alussa monet asiat (vaikka ovenkahvat) olivat likaisia. Halusin pestä käsiäni. Nukkumaan mennessä vaistomaisesti silmäili nurkkia söpöjen pikkueläimien varalta. Nyt annan niiden eläimien olla nurkissa. Hanavettä kiehutti kauemmin. Nyt vain juo teen heti kun vesi kiehuu (äiti aion ottaa matokuurin kun tulen Suomeen).

Hei mä puhuin tänään kahdellesadalle suomalaisturistille! Jei, kerroin PADC:n toiminnasta ja myin paitoja. Suomalaiset on ihania ja kamalia. Kun ne säätää. Heti kärkeen kiilasi paitapöydän reunaan mummo, joka pyöritti Tiiaa ja mua käskevillä sanoillaan kuin hyrrää ja sai yhtäkkiä meidät molemmat niiiiin brasilialaisen rentouden omaksuneet relat mimmit hötkyilemään kuin avaruuslennolta oltais myöhässä ja jos mummo ei saa kokeilla kaikkia kokoja ja materiaaleja ja tietää paidan valmistusprosessia ja jos ei kohta ole oikeanvärisiä ja oikeankokoisia paitoja laukussansa niin elämä maapallolta saattaa loppua. Ainoastaan torakat jäis henkiin. Niin me sitten hötkyiltiin ja hommattiin mummolle äkkiä ne oikeet paidat käteen. Liioittelinko vähän.

Toinen hyvä suomalaisesimerkki oli toinen iäkkäämpi nainen, joka halusi tietää enemmän järjestöstä. Ensimmäinen lause oli: ”haluaisin tietää, miksi nämä lapset ovat joutuneet huonoihin oloihin ja mitä Brasilian valtio tekee tälle asialle?” Erittäin hyvä kysymys ja niin suomalainen kysymys. Brasilian valtio ei tee mitään. Tai tekee j o t a i n, mutta tässä maassa asuu 190 miljoonaa ihmistä ja valtava osa asuu faveloissa. Monet näistä ihmisistä eivät edes periaatteessa ole olemassa, kun kaikkia ei rekisteröidä syntyessä. Yksi brassikaveri ei tiedä ikäänsä, koska hänen juoppo isänsä on rekisteröinyt väärän syntymäajan hänelle. Hän epäilee olevansa 33 tai 35. Se on ihan normaalia.
Segunda 3.12.

Kuvia lauantain synttärijuhlista meiltä kotoa. Oli hyvät juhlat! Päivänsankarin ikää ei kerrottu. Teema oli 70-luku (oma vaatekaappi on vähän rajallinen täällä ja noi naamiaissunmuutasusteet ei tullu mukaan Suomesta, olis ollu kiva panostaa suuresti). Tarjolla oli reggaeta, katkarapuja, brasseja, suokkeja, rastoja, olutta, cuba librea, ilmapalloja, lihatäytteisiä coisia, lihaa, jotain muuta ruokaa, hippejä ja caipirinhaa. Meillä oli oma ovimies. Auringonnousu nähtiin.
Juhlat lasten kanssa.
Miten surullista iloisissa juhlissa voikaan olla?

Tunnisteet:

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

hei muru taas, käytät hienosti nyt niin pinnalla olevaa aggressiivia viimeisessä lauseessasi :)

Hyvä, kun et ole enää kipeä. mukavaa viikonloppua! ak

11:43 ap.  
Blogger paula karmiva said...

mehän voisimme alkaa ak:n kanssa iitunkorvikkeiksi toisillemme, tai toisiksemme toisillemme, mehän täällä usein kommentoimme ja itse meinasin heti huomauttaa juuri samaisesta agressiivin käytön esimerkkitapauksesta!
- hei vaan ak -
ja ilo-nainen, kai ne kivieläimetkin siis selviäisivät maailman tuhoutumisesta? Leijuisivat avaruudessa kohta uutta tähteä johon kiinnittyä?
äh, joulu tulee korvista ulos, tai oikeastaan menee niistä sisään: töissä soiva joululevy alkaa hieman ottaa niskalenkkiä.

MORO!

2:55 ip.  
Blogger Katri said...

Onpas taas mukavan näköistä elämä siellä. Ja sä näytät tosi hyvältä.

Meikä soittelee joulun pyhinä sulle, sovitaan tarkemmin myöhemmin!

-Katri

5:41 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home