Ti 25.9.2007
Tänä aamuna heräsin uneen, jossa soi Jipun Vanha kaunis mies. Sitten kuuntelin Jippua. Ajattelin Henrikaa sekä autopaikkani vuokraajan häitä aaltopahvisydämin. Tuli hetkeksi ikävä kuulasta syksyä. Häissä tuulessa tuoksui syksy. Englanninkielessä ei ole sanaa kaipuu, ikävä?
Saudade. Hyvä sana.
Viime viikonloppuna lähdimme Tiian kanssa Guaramirangaan teatterifestivaaleille vuoristoon. Yritimme saada pousadaa etukäteen, mutta muutama oli täynnä ja osasta ei vastattu. Päätimme kuitenkin lähteä katsomaan, jos jonnekin pääsisimme yöksi. Perjantaina yhden bussi (vuoristoon kulkee Fretcar, joka on halvempi yhtio, 8realia Fortaleza-Guaramiranga) oli tietenkin täynnä, mutta samaan aikaan lähti toisen firman bussi. Pinheiro, joka oli vain vähän kalliimpi, maksoi 11,50realia. Fretcarilla, joka on ilmastoitu bussi, pääsee perille kolmessa tunnissa asfalttitietä. Yllätyksenä kalliimpi Pinheiro kulkee KUOP-PAIS-TA, todella mutkittelevaa pikkutietä, kiertää jokaisen kylän vuorilla ja pysähtyy kylissä jättämään n. 20 metrin välein perunaa, limonadia, riisiä, papuja ja kaikkea mahdollista elintarviketta, eikä bussissa ole ilmastointia. Bussikuljettaja selvisi matkasta reilussa 4,5 tunnissa. Näimme paljon maisemia. Ja onhan se kerta kaikkiaan jännittävää, mahtuuko bussi nyt varmasti kääntymään tuossa mutkassa jyrkänteen vieressä. Juu hikoiltiin.
Perillä ryhdyimme etsimään pousadaa. Muutama paikka oli täynnä, yhteen olisi mahtunut yhdeksi yöksi. ”Miksi emme varanneet Pousadaa etukäteen..? Yritettiin, mutku”. Suíca –pousadaan emme tienneet kuinka päästä sisään. Kysyimme neuvoa naiselta, jonka kanssa soittelimme kelloa. Hän tarjosi omasta kodistaan huonetta, jossa on yksi sänky, jos emme löydä paikkaa missä yöpyä. Hetken kuluttua tieltä jo juoksikin nainen, joka omisti Suícan ja hän otti meidät lämpimästi vastaan. Pousada oli suhteellisen kallis, 40 realia/yö (olisko n. 16euroa), mutta paikka oli mahtavan kodikas ja hintaan kuului aamupala. Ja sähkösuihku! Mutta oudointa: pousadassa ei ollut ketään… Vaikka koko kaupungin kaikki pousadat olivat täynnä ja Suíca sijaitsi ihan keskustassa. Olimme ainoat asiakkaat isossa vanhassa talossa, jossa oli paljon vanhoja valokuvia tummien piironkien päällä ja lattian laudanpalat kopisivat jalkojen alla kuin olisi käyttänyt puukenkiä. Omistaja ei yöpynyt siellä, saimme avaimen. Jännittävää…
Jätimme tavaramme pousadaan ja lähdimme baanalle. Kävimme ostamassa liput seuraavaan mahdolliseen teatteriesitykseen, johon oli tilaa: Opera. Esitys oli hämmentävä. Tekstiä en ymmärtänyt, mutta hyvinkin selkeästi oli tulkittavissa, että esitys kertoi homo- ja transseksuaaleista. Esityksessä oli paljon tanssia, laulua ja muutenkin esitys oli fyysinen. Esitys oli todella hyvä ja sisälsi erittäin mielenkiintoisesti tehtyjä kohtauksia! Esityksen puolesta välistä lähtien viisi miestä olivat lavalla pakarat paljaana ja isot valkoiset siivet selässä. He tanssivat paljon. Loppu oli kuitenkin yli muiden hämmentävien kohtausten: Takana olevan ison lavasteseinän raoista tuli kirkasta keltaista valoa (hyvä valosuunnittelija!) ja keskeltä aukesi ovi, josta astui kurvikas nainen alastomana enkelten väliin. Takariviin asti näkyi (istuin kolmanneksi viimeisessä!) naisen iiisot silikonirinnat ja hän lauloi Aguileran ”I am beautiful, no matter what they say ” playbackina. Hän oli surkea näyttelijä. Enkelit (jotka olivat hyviä näyttelijoitä!) pukivat hänet mustaan juhla-asuun ja esitys loppui. Kummallekaan meistä loppu ei auennut draaman kaaressa.
Sen jälkeen näimme aukiolla nukketeatteria ja joimme pussikaljaa. Norjalainen tyttö Julia ja brassipoika Vitoria tulivat juttelemaan kanssamme ja niin kylän ainoat kolme valkoista olivat samassa seurueessa. Päädyimme ”nuorisokapakkaan”, jossa kysyin kiharapäiseltä naiselta vessaa, nimittäin löysin vain miesten. Kiharapää vei minut baaritiskille ja kysyi luvan, pääsenkö vessaan. Sitten menin tiskin taakse, kahden huoneen läpi (toisessa nukkui mies vällyjen alla) ja löysin vessan, mikä on likaisin ja haisevin vessa missä olen ikinä käynyt. Yrjöt ja paperit ympäri vessaa lattia lainehtien.
Kiharapää halusi pelata kanssamme biljardia. Samalla tutustuimme hänen ystäviinsä (hän tunsi kaikki) ja pelasimme monien muidenkin kanssa biljardia. Keskustelut joita kävin, olivat mielenkiintoisia, sillä suurin osa ei puhunut sanaakaan englantia. Sitten löytyi Juliana, joka puhui erittäin hyvää englantia. Hänen serkkunsa yritti innokkaasti puhua kanssani koko ajan ”You...boyfriend?”. Myöhemmin sain toisen ihailijan, Jõaon, joka oli triangelinsoittaja. Mennessämme myöhemmin sirkustelttaan discoon, keskelle-ei-mitään, hän uskollisesti oli vieressäni soittamassa triangelia kun tanssin. Jõao ei puhunut sanaakaan englantia. Kolmas ihailija oli bändin basisti, joka ilmeisesti oli niin ujo, ettei uskaltanut tulla puhumaan kanssani, vaan tyytyi seuraamaan minua noin 2-10 metrin etäisyydellä ja hymyilemään (tämä ihailija olikin aivan erityisen söpö, katselimme häntä jo keikalla <3).>
Tänä aamuna heräsin uneen, jossa soi Jipun Vanha kaunis mies. Sitten kuuntelin Jippua. Ajattelin Henrikaa sekä autopaikkani vuokraajan häitä aaltopahvisydämin. Tuli hetkeksi ikävä kuulasta syksyä. Häissä tuulessa tuoksui syksy. Englanninkielessä ei ole sanaa kaipuu, ikävä?
Saudade. Hyvä sana.
Viime viikonloppuna lähdimme Tiian kanssa Guaramirangaan teatterifestivaaleille vuoristoon. Yritimme saada pousadaa etukäteen, mutta muutama oli täynnä ja osasta ei vastattu. Päätimme kuitenkin lähteä katsomaan, jos jonnekin pääsisimme yöksi. Perjantaina yhden bussi (vuoristoon kulkee Fretcar, joka on halvempi yhtio, 8realia Fortaleza-Guaramiranga) oli tietenkin täynnä, mutta samaan aikaan lähti toisen firman bussi. Pinheiro, joka oli vain vähän kalliimpi, maksoi 11,50realia. Fretcarilla, joka on ilmastoitu bussi, pääsee perille kolmessa tunnissa asfalttitietä. Yllätyksenä kalliimpi Pinheiro kulkee KUOP-PAIS-TA, todella mutkittelevaa pikkutietä, kiertää jokaisen kylän vuorilla ja pysähtyy kylissä jättämään n. 20 metrin välein perunaa, limonadia, riisiä, papuja ja kaikkea mahdollista elintarviketta, eikä bussissa ole ilmastointia. Bussikuljettaja selvisi matkasta reilussa 4,5 tunnissa. Näimme paljon maisemia. Ja onhan se kerta kaikkiaan jännittävää, mahtuuko bussi nyt varmasti kääntymään tuossa mutkassa jyrkänteen vieressä. Juu hikoiltiin.
Perillä ryhdyimme etsimään pousadaa. Muutama paikka oli täynnä, yhteen olisi mahtunut yhdeksi yöksi. ”Miksi emme varanneet Pousadaa etukäteen..? Yritettiin, mutku”. Suíca –pousadaan emme tienneet kuinka päästä sisään. Kysyimme neuvoa naiselta, jonka kanssa soittelimme kelloa. Hän tarjosi omasta kodistaan huonetta, jossa on yksi sänky, jos emme löydä paikkaa missä yöpyä. Hetken kuluttua tieltä jo juoksikin nainen, joka omisti Suícan ja hän otti meidät lämpimästi vastaan. Pousada oli suhteellisen kallis, 40 realia/yö (olisko n. 16euroa), mutta paikka oli mahtavan kodikas ja hintaan kuului aamupala. Ja sähkösuihku! Mutta oudointa: pousadassa ei ollut ketään… Vaikka koko kaupungin kaikki pousadat olivat täynnä ja Suíca sijaitsi ihan keskustassa. Olimme ainoat asiakkaat isossa vanhassa talossa, jossa oli paljon vanhoja valokuvia tummien piironkien päällä ja lattian laudanpalat kopisivat jalkojen alla kuin olisi käyttänyt puukenkiä. Omistaja ei yöpynyt siellä, saimme avaimen. Jännittävää…
Jätimme tavaramme pousadaan ja lähdimme baanalle. Kävimme ostamassa liput seuraavaan mahdolliseen teatteriesitykseen, johon oli tilaa: Opera. Esitys oli hämmentävä. Tekstiä en ymmärtänyt, mutta hyvinkin selkeästi oli tulkittavissa, että esitys kertoi homo- ja transseksuaaleista. Esityksessä oli paljon tanssia, laulua ja muutenkin esitys oli fyysinen. Esitys oli todella hyvä ja sisälsi erittäin mielenkiintoisesti tehtyjä kohtauksia! Esityksen puolesta välistä lähtien viisi miestä olivat lavalla pakarat paljaana ja isot valkoiset siivet selässä. He tanssivat paljon. Loppu oli kuitenkin yli muiden hämmentävien kohtausten: Takana olevan ison lavasteseinän raoista tuli kirkasta keltaista valoa (hyvä valosuunnittelija!) ja keskeltä aukesi ovi, josta astui kurvikas nainen alastomana enkelten väliin. Takariviin asti näkyi (istuin kolmanneksi viimeisessä!) naisen iiisot silikonirinnat ja hän lauloi Aguileran ”I am beautiful, no matter what they say ” playbackina. Hän oli surkea näyttelijä. Enkelit (jotka olivat hyviä näyttelijoitä!) pukivat hänet mustaan juhla-asuun ja esitys loppui. Kummallekaan meistä loppu ei auennut draaman kaaressa.
Sen jälkeen näimme aukiolla nukketeatteria ja joimme pussikaljaa. Norjalainen tyttö Julia ja brassipoika Vitoria tulivat juttelemaan kanssamme ja niin kylän ainoat kolme valkoista olivat samassa seurueessa. Päädyimme ”nuorisokapakkaan”, jossa kysyin kiharapäiseltä naiselta vessaa, nimittäin löysin vain miesten. Kiharapää vei minut baaritiskille ja kysyi luvan, pääsenkö vessaan. Sitten menin tiskin taakse, kahden huoneen läpi (toisessa nukkui mies vällyjen alla) ja löysin vessan, mikä on likaisin ja haisevin vessa missä olen ikinä käynyt. Yrjöt ja paperit ympäri vessaa lattia lainehtien.
Kiharapää halusi pelata kanssamme biljardia. Samalla tutustuimme hänen ystäviinsä (hän tunsi kaikki) ja pelasimme monien muidenkin kanssa biljardia. Keskustelut joita kävin, olivat mielenkiintoisia, sillä suurin osa ei puhunut sanaakaan englantia. Sitten löytyi Juliana, joka puhui erittäin hyvää englantia. Hänen serkkunsa yritti innokkaasti puhua kanssani koko ajan ”You...boyfriend?”. Myöhemmin sain toisen ihailijan, Jõaon, joka oli triangelinsoittaja. Mennessämme myöhemmin sirkustelttaan discoon, keskelle-ei-mitään, hän uskollisesti oli vieressäni soittamassa triangelia kun tanssin. Jõao ei puhunut sanaakaan englantia. Kolmas ihailija oli bändin basisti, joka ilmeisesti oli niin ujo, ettei uskaltanut tulla puhumaan kanssani, vaan tyytyi seuraamaan minua noin 2-10 metrin etäisyydellä ja hymyilemään (tämä ihailija olikin aivan erityisen söpö, katselimme häntä jo keikalla <3).>
(Kuva poistettu)
Vesiputouksilla. Mun housut repeaa kuvan oton aikana piikkilankaan. ma parsin niita parhaillaan.
Tunnisteet: Brasil-Fortaleza
posted by pihkaonreteejuttu at 12:29 ap.
6 Comments:
Hello there!
Kävelin tänä aamuna keskustan halki 06.30 ja näin Hope-myymälän, josta ostin sulle käärmekorun. Mietin, et oispa elo olla sun asemassa, poissa täältä, lämpimässä ja jossain muualla! Ja sitte tulen kotiin, luen sun blogista sun kaipuusta syksyyn, tänne. Hassua. Halauksia sinne etelän lämpöön kaipaaja =)
Ihailijoita kaikkialla! Olivatko pakarasi kenties paljaina? Minun ihailijani sanoi, ettei voi tavata minua sunnuntaina koska haluaa pukeutua vain pyjamaan. Mikä se sellainen ihailija on? Syksy on ihanan sateinen, täynnä limaisia lehtiä, luin lehdestä, että Lapissa on kaunein ruska aikoihin...huoh... Nyt esseetä (mielummin joisin vain kahvia), sitten Tampereelle haravoimaan!Ah!
Jotta saisit myös vähän viileitä tuulahduksia - englanninkielessä sana longing vastaa kaipuuta, to long for something. Ihanaa olla Paula, typerä besserwisser!!!!hehehe
Aika jännältä kuulostaa, mä oisin ihan pyörällä päästäni noin monista seikkailuista! Hyvä että on ihailijoita niistä tulee iloiseksi.
Mä tulin tänään iloiseksi kun pienen kuumeilun jälkeen tunsin itseni terveeksi ja saatoin joogata. Lopulta se parantaa kaiken.
Saksaksi se ihana kaipuu-sana on Sehnsucht, hyvä sana syksyyn.
Pus, Ome
Tuli ihan hiki kun kerroit noista hämpeistä nurkissa. Apua. Onko ne isoja?
Moi Iitu, naurattaa noi sun jutut!
Voihan olla että kun aikasi siellä hämmästyt ja tuntuu hämmentävältä,
totutkin niihin asioihin! Mutta
sitten onkin jo kotiinpaluun aika
-ja me tamperelaiset voimme tuntua
hämmentäviltä, niin, tai tosi tylsiltä!=)heh
Ja edelleen nauti elämästä, Tiia kans, ja muistakaa luottaa vaistoihinne ja sen lisäksi olla varovaisia! Haleja
Jerppu hei,
ne on vaan sellasia pitkajalkaisia, mutta keskivartalo niilla on aika pieni.
Hahaa! ma arvasin etta kielinerot P ja O tarttuvat syottiin ja kertovat englannin SEKA saksan kielen kaipuusta. hehee! hyva tsuput! kiitos tasta kielikoulusta.
Halauksia myos sinne Mirja, ma tiedan etta kaukoita odottaa sua...!
Sp;n terkut menevat perille (ja Tiian porukat soitti viime viikolla ja kerto kuinka ne oli tormanny makeen ja se oli kertonu etta sen kummitytto on samassa paikassa... Tiia sano etta kylla han on sen aikasemmin kertonu, ei vaan oo menny perille asti. nakojaan.)
Lähetä kommentti
<< Home