Joulun meni jo

25.12.07

Jouluaattoni oli kertakaikkisen erilainen. Aamulla lähdin kaupoille, ostin kaksi lahjaa (miten vapauttavaa ihmiselle, jonka jouluperheeseen kuuluu aina ainakin yhdeksän ihmistä). Tulin kotiin, pesin vähän pyykkiä, lähdin kauppaan teettämään muutamia valokuvia, ajelin bussilla edestakaisin eri kaupunginosissa, tulin kotiin, pesin vähän pyykkiä taas ja illalla lähdimme joukolla puoli kymmenen maissa viettämään joulua sekalaiseen seurueeseen: paikalla oli kotijoukkomme (vahvuus tällä hetkellä 3 suom.+ 1 bras.), sen lisäksi kaksi suomalaislomailijaa, yksi perulainen lomailija, yksi britti joka tuli lentokentältä suoraan paikanpäälle, perheen hippiäiti ja kreikkalainen merimiesisä, joka ei ole ollut kahteen vuoteen kotona ja hänen kaksi poikaansa ja tytär puolisoineen, hullu kokki (isä, se on se sama kun siinä videossa!), liuta ystäviä ja tuttavia ja pari lasta ja neljä koiraa. Ihme jengiä.

Meidän väkemme teki porkkanalaatikkoa (kaikille eka kerta), perunasalaattia ja perulainen teki jotain perulaista juttua, salaatintyyppistä. Talon väki tarjoili kalkkunaa, kinkkua, riisiä ja brasilialaisia ruokia ja kokonaisuus oli taivaallinen! Ruoka oli uskomatonta! Glögiäkin oli, brassit ei ihan tajua sitä että viiniä juodaan kuuman juoman kanssa, mutta kyllä osa väitti tykkäävänsä. Siinä oli jouluni 2007.

23.12.07

Eilen kävin ensimmäistä kertaa sandboardaamassa (toihan on suomenkielen sana?). Kiipesin Messias-toverin kanssa faveloiden ylhäälle, korkeimmalle kukkulalle Fortalezassa. Kukkula on ikään kuin niemessä, joten meri näkyi molemmilla puolilla. Toisella puolella näkyy kaupungin kerrostalot ja niiden takana meri, jonne aurinko laski. Toisella puolella näkyy Praia Do Futuro (alue, missä asumme) ja meri, jonka yläpuolella loisti toinen aurinko lähes yhtä kirkkaana ja täytenä. Ilta hämärtyi ja kuu voitti auringon.

Ja laskemaan! Hiekkakuoppa, joka muistutti Suomen sorakuoppia muodoltaan, oli pituudeltaan noin kaksi kolmasosaa Valkeakosken kuuluisasta Korkeakankaasta. Lauta oli vanerilevy, johon oli isketty kaksi remmiä nauloilla kiinni, osa nauloista tuli jalkoihin (jalat ihan hellänä painaumista) ja osa laudasta läpi. Luistoksi kynttilää laudan pohjaan ja laskuun.

Pysyin kohtalaisesti pystyssä ja laskin muutaman kerran ”tuubista”, eli kahden pensaan välissä kulkee pieni jyrkkä polku, jota pitkin surffataan alas. Oli kertakaikkisen mahtavaa laskea ja tuli hirveä ikävä lunta. Varsinkin kun silmät ja tukka ja korvat ja selkä ja housut ja suu ja kulmakarvat olivat täynnä hiekkaa. Mun silmät on punaset ja niissä on edelleen hiekkaa…

Mut hei oli reteetä.
Ette edes tiedä, kuinka harmittaa, ettei ollut kameraa mukana.

Ja tajusin taas yhden asian suomalaisuudesta: meidän pitää aina olla hyviä. Mistä syntyy kilpailun kulttuuri ja huonommuuden häpeäminen? Kun laskin hiekalla, tärkeintä oli, että yritän ja teen kuin olla hyvä siinä mitä teen. Tämän teille sanon: yrittäkää ja tehkää uusia asioita, ja antakaa itsellenne lupa olla huono. Minusta tuntuu, että täällä olen antanut itselleni luvan olla huono monessa asiassa, nimittäin tunnen itseni surkeaksi capoeristaksi brassien rinnalla ja kielikään ei aina ole täydellistä, mutta pelaan ja puhun, puhun! (te jotkut tiedätte kuka soittaa kahdesti, niin hän on soittanut kahdesti näiden asioiden äärellä sunnuntaiaamuna klo 10.30)

Huomenna taitaakin olla joulu eikä siltä tunnu mutta eihän joulu ole vuosiin enää tuntunutkaan. Olisi mukava olla kotona. Yksi suomalainen kämppis lähti eilen kotiin. Jouluksi kotiin.

Joulun jälkeen lähdemme Recifeen ja Olindaan. Kaksi viikkoa lomaa! Sitten uudenvuoden jälkeen Canoa Quebradaan, kun on talo vuokrattuna sieltä.

22.12.07

Huii, Tiia yritettiin ryöstää meidän kotiportilla aseen kanssa. Naapuri huusi ja varas karkasi ilman saalista.