SIIRTYMä
Ma 10.9.
Kaupungissa on kuuma. Tänään oli ensimmäinen englannin tunti favelassa. Meidät vietiin kukkulalle autolla. Faveloissa ei voi kävellä yksin, varsinkaan valkoisena, vaikka eivät paikallisetkaan vapaaehtoiset mene kukkulalle useinkaan yksistään. Joko mennään autolla tai Marcuksen kanssa. Gringa. Sen kyllä huomaa. Asumme ihan favelan vieressä. Opetan englantia, askartelua ja satutunneilla olen apuopettajana. Kaikin puolin mukava olo olla Brasiliassa.
Su 9.9.
Istun rannalla Paracurussa. Jalkoihin tulee aaltoja. Ihana tunne.
Eilen oltiin vapaalla ja käveltiin paljon kaduilla. Täällä on turvallista.
Mistä johtuu, että Suomessa on juntti, jos pitää suomipaitaa ja hankkii autoonsa jääkaappia isommat stereot, joita luukuttaa täysillä, mutta Brasiliassa Brasil-paidat on ihan okei?
Musiikkia on muuten pakko kuunnella aina täysillä.
Äimän käkenä: Aurinko laskee kolmessa minuutissa.
Täällä on niin ihanaa, että lähdetään vasta maanantaiaamuna Fortalezaan. Huomenna töihin.
La 8.9. Aamu. Kello?
Olen pienessä kylässä, jossa kuulemma Kaurismäellä ja Väänäsellä on talot. Paracurussa. Eilen aamulla Unelmien poikamies haki (tyttöystävänsä kanssa) meidät pois kuumasta kaupungista ja toi idylliseen pikkukylään. Olimme rannalla. Rantaa, rantaa, niin kaunista rantaa kuin kaunis ranta voi olla kaunis.
Unelmien poikamies varoitti minua ”Ilona… you… red”. Täällä on Katjan ja Marcuksen ystäviä, jotka eivät puhu englantia. Harmittaa, etten puhu portugalia. Melkein kiukuttaa.
Luotsaan tulevaan, tämä aamu on vasta toinen.
Jet lag: On.
Asumismuoto: Pariskunnan kotona. Lapset: kaksi koiraa. Extrat: kolme suomalaista naista.
To 6.9.2007
Istun yksin Barcelonan kentällä ja kahvilassa minua palveli ankea nainen.
Suomessa sanottiin, että matkatavarani menevät suoraan koneesta koneesta koneeseen.
HEL-BCN-LIS-FOR
Kävin varmuudeksi viime tingassa katsomassa liukuhihnan. Pyhässä yksinäisyydessään rinkkani kiersi rataa kuin maa aurinkoa. Pysäytin nuoren miehen ja kysyin asiasta. ”Yes, yes, they do wrong”. Hän huuteli mustan läppäverhon taakse ja taputti rinkkaani. Sanoin toivovani jälleennäkemistä rinkan kanssa Brasiliassa.
Päässäni pyörii:
Kuolenko kuumuuteen?
Näenkö skorpioneja?
Onko perheen koirat kivoja?
Minne matkustan viikonloppuna?
Saanko sandaalit jalkaan jo tänään rinkasta?
Kuinka kauan hetkessä voi elää?
Onnistunko meditoimaan Atlantin yllä?
Miksei Barcelonan kentällä ole kelloja?
Olen lentokoneessa. Vieressäni on nainen, joka on kovin ystävällinen ja antaa hetken juttelun jälkeen mailinsa ja kaksi puhelinnumeroansa. Meillä ei ole yhteistä kieltä, paitsi tietenkin bodyn oma kieli ja noin kymmenen sanaa englanniksi ja portugaliksi. Hän opettaa erilaisten sanojen painatuksia portugalin kielessä ympyröimällä sanoista aina jonkun osan. Mukavaa.
Barcelonasta kone oli myöhässä. Lissabonissa mies haki minut autolla suoraan koneelta ja vei seuraavalle. Odottamatonta palvelua. Ilman sitä olisinkin myöhästynyt lennolta.
Fortalezan kone myöhästyi tunnin ja passintarkastusjono kesti yli tunnin. Teija oli vastassa taksimiehen kanssa. Ajoimme lujaa niin kuin asiaan kuuluu ja melkein yhden auton kanssa yhteen, tämän kääntyessä oikealta eteen. Jos tää olis sarjakuva olis kipinöitä lentäny renkaista.
Casa on hieno. Kun avasin huoneeni oven, oli I-S-O torakka keskellä lattiaa. Marcus tappoi sen helposti. Myöhemmin tuli vielä toinen torakka, jolloin Tiia osoitti sankaruutta. Nukuin kuin muumit pitsiverhon alla. Tai oikeastaan kuin Niiskuneiti katoksen alla, kun löi päänsä ja luuli olevansa prinsessa.
Matkustusaika: Irjalasta Fortalezan Praia do Futuroon 24h.
Kaupungissa on kuuma. Tänään oli ensimmäinen englannin tunti favelassa. Meidät vietiin kukkulalle autolla. Faveloissa ei voi kävellä yksin, varsinkaan valkoisena, vaikka eivät paikallisetkaan vapaaehtoiset mene kukkulalle useinkaan yksistään. Joko mennään autolla tai Marcuksen kanssa. Gringa. Sen kyllä huomaa. Asumme ihan favelan vieressä. Opetan englantia, askartelua ja satutunneilla olen apuopettajana. Kaikin puolin mukava olo olla Brasiliassa.
Su 9.9.
Istun rannalla Paracurussa. Jalkoihin tulee aaltoja. Ihana tunne.
Eilen oltiin vapaalla ja käveltiin paljon kaduilla. Täällä on turvallista.
Mistä johtuu, että Suomessa on juntti, jos pitää suomipaitaa ja hankkii autoonsa jääkaappia isommat stereot, joita luukuttaa täysillä, mutta Brasiliassa Brasil-paidat on ihan okei?
Musiikkia on muuten pakko kuunnella aina täysillä.
Äimän käkenä: Aurinko laskee kolmessa minuutissa.
Täällä on niin ihanaa, että lähdetään vasta maanantaiaamuna Fortalezaan. Huomenna töihin.
La 8.9. Aamu. Kello?
Olen pienessä kylässä, jossa kuulemma Kaurismäellä ja Väänäsellä on talot. Paracurussa. Eilen aamulla Unelmien poikamies haki (tyttöystävänsä kanssa) meidät pois kuumasta kaupungista ja toi idylliseen pikkukylään. Olimme rannalla. Rantaa, rantaa, niin kaunista rantaa kuin kaunis ranta voi olla kaunis.
Unelmien poikamies varoitti minua ”Ilona… you… red”. Täällä on Katjan ja Marcuksen ystäviä, jotka eivät puhu englantia. Harmittaa, etten puhu portugalia. Melkein kiukuttaa.
Luotsaan tulevaan, tämä aamu on vasta toinen.
Jet lag: On.
Asumismuoto: Pariskunnan kotona. Lapset: kaksi koiraa. Extrat: kolme suomalaista naista.
To 6.9.2007
Istun yksin Barcelonan kentällä ja kahvilassa minua palveli ankea nainen.
Suomessa sanottiin, että matkatavarani menevät suoraan koneesta koneesta koneeseen.
HEL-BCN-LIS-FOR
Kävin varmuudeksi viime tingassa katsomassa liukuhihnan. Pyhässä yksinäisyydessään rinkkani kiersi rataa kuin maa aurinkoa. Pysäytin nuoren miehen ja kysyin asiasta. ”Yes, yes, they do wrong”. Hän huuteli mustan läppäverhon taakse ja taputti rinkkaani. Sanoin toivovani jälleennäkemistä rinkan kanssa Brasiliassa.
Päässäni pyörii:
Kuolenko kuumuuteen?
Näenkö skorpioneja?
Onko perheen koirat kivoja?
Minne matkustan viikonloppuna?
Saanko sandaalit jalkaan jo tänään rinkasta?
Kuinka kauan hetkessä voi elää?
Onnistunko meditoimaan Atlantin yllä?
Miksei Barcelonan kentällä ole kelloja?
Olen lentokoneessa. Vieressäni on nainen, joka on kovin ystävällinen ja antaa hetken juttelun jälkeen mailinsa ja kaksi puhelinnumeroansa. Meillä ei ole yhteistä kieltä, paitsi tietenkin bodyn oma kieli ja noin kymmenen sanaa englanniksi ja portugaliksi. Hän opettaa erilaisten sanojen painatuksia portugalin kielessä ympyröimällä sanoista aina jonkun osan. Mukavaa.
Barcelonasta kone oli myöhässä. Lissabonissa mies haki minut autolla suoraan koneelta ja vei seuraavalle. Odottamatonta palvelua. Ilman sitä olisinkin myöhästynyt lennolta.
Fortalezan kone myöhästyi tunnin ja passintarkastusjono kesti yli tunnin. Teija oli vastassa taksimiehen kanssa. Ajoimme lujaa niin kuin asiaan kuuluu ja melkein yhden auton kanssa yhteen, tämän kääntyessä oikealta eteen. Jos tää olis sarjakuva olis kipinöitä lentäny renkaista.
Casa on hieno. Kun avasin huoneeni oven, oli I-S-O torakka keskellä lattiaa. Marcus tappoi sen helposti. Myöhemmin tuli vielä toinen torakka, jolloin Tiia osoitti sankaruutta. Nukuin kuin muumit pitsiverhon alla. Tai oikeastaan kuin Niiskuneiti katoksen alla, kun löi päänsä ja luuli olevansa prinsessa.
Matkustusaika: Irjalasta Fortalezan Praia do Futuroon 24h.
Tunnisteet: Brasil-Fortaleza
posted by pihkaonreteejuttu at 3:08 ap.
6 Comments:
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jee jee, hyvä Body!
Sä tuut klaaraan tän homman niin, ettei kipinät lennä vaan taksin pyöristä!
Aamuviiden terveiset pimeästä Suomesta, olisinpa minäkin töissä satutunnilla.
T-Paukku the Great
p.s.Aloitin eilen Boogie Woogien!:D
"Kuinka kauan hetkessä voi elää?" -Voi elää aina, mutta voi olla että joskus huomaa elävänsä eri paikassa kuin muut (ei kaikki mutta moni) ja sitten pitää miettiä että kummassa paikassa haluaa elää.
Parasta että opetat askartelua. Mä toivoisin niin että teillä ois sahalaitasakset, miten on? Ehkä on kuitenkin parasta, ettet ihan heti ala duunata sielu-pielua.
Mä opetin viikonloppuna lapsille melontaa englanniksi. Käytäntö oli mua parempi ope.
Pus pus
Ome
Kivaa kuulla miten maailmalla
menee!
Täällä mennään mökiltä
saareen puolukkaan... torakat
ja hirvikärpäset...ihan sama
kunhan eivät tule iholle, eikös?
Ihanaa kun joku
osaa portugalia, ihan pian,
ja vielä brassi-murteella!
Pitää tulostella Lispe-mummulle
sun mietteitä, se on jo kyselly
onko susta kuulunut..
Pidä Muumit mielessä ja
Antaa elämän hymyillä=)
Halit, S-Paula
p.s. kirjottele jos tarttet
jotain sinne!
Hyvä Body!
Oot ihhis!
Kake
Parasta!
Oot paras.
Ihan hassu olo, vähänniinku sellanen ku laulaa et "Minulla on suunnaton..." tiäkkö, kylhän sä tiät.
Mut on täälläkin tapahtunu,
olkkarin ikkunasta seurasin tuhopolttajan aikaansaannoksia naapuritalossa.
Eipä paljon muuta. Eh..
Hyvä et on hyvin.
Ei siitä kyllä ollut mitään epäilystäkään sun tapauksessa.
Raksraks, piä huoli!!
Innolla ootan jatkokuulumisia.
.Pirine
Lähetä kommentti
<< Home