06.01.2008
Matkustin 12 tuntia Recifen miljoonakaupunkiin Fortalezasta etelään vakioseurani Tiian kanssa. Tietenkin. Yövyimme erään Pablon (tavattu Fortalezan kujilla) asunnossa aika kaukana keskustasta, mutta asuinalue tuntui todella turvalliselta (vaikka Pablo varoittelikin turvallisuudesta) ja yliopisto sijaitsi aivan vieressä, joten bussiyhteydet olivat todella hyvät.
Pablon asunto oli siis kolmen kundin opiskelija-asunto ja kämpässä ei ollut muuta kuin muutama kirjapino, televisio ja patjat. Nähtyämme patjojen kunnon, päätimme nukkua riippukeinuissa. Asunnossa oli vähän likaista, mutta viikon ilmaisesta asumisesta ei auta valittaa. Kämpästä tuli loppua kohden oikein kiva. Paitsi oli torakoita aika paljon, draumatisoiduin kun suihkussa ollessani torakka kiipesi jalkaani pitkin. Tiiasta oli huvittavaa kun juoksin alasti asunnossa kiljuen. Lisäksi viimeisenä päivänä vessasta löytyi pieni skorpioni. Huusin innostuneena Tiiaa katsomaan otusta, ÄKKIÄ ÄKKIÄ, ja Tiia laahusti huoneestaan ja sanoi ”joo, on se, mutta nyt se on kuollu skorpioni” ja mäisk ja siihen se kuoli.
Recife vaikutti heti kivalta kaupungilta ja siellä oli helppo liikkua. Tosin, jos tulisin Brasiliaan turistiksi pariksi viikoksi, olisi kaupungin elämään hieman vaikea tottua. Mutta Fortalezan jälkeen muun muassa yöelämä tuntui paljon vaihtoehtoisemmalta Recifessä. Tutustuimme kaupunkiin, kävimme kaupoilla ja materia antoi eräänlaista iloa.
Ennen uutta vuotta kävimme Porto das Galinhasissa, jossa on paljon suomalaisiaturisteja. Pieni idyllinen kaupunki, jossa voi sukeltaa, uida, ottaa aurinkoa ja ostella kaupoista materiaa, joka antaa taas lisää eräänlaista iloa. Tapasimme siellä Tiian tädin ja serkun ja näin pääsimme hieman nauttimaan hotellin luxuriasta. Hengasimme hotellin altailla ja kävimme sähkösuihkussa. Nukuimme tosin keskustassa Pousadassa, joka oli huomattavasti halvempi kuin lisävuoteet hotelliin. Oma matkatoimistomme Hasardimatkat nimittäin käyttää aina halvimpia majoituksia, vaikka niiden etsimiseen menisi neljä tuntia, kulkee vain bussilla, vaikka taksilla pääsisi paikanpäälle kymmenessä minuutissa ja Hasardimatkoilla ei ikinä käytetä karttaa, kysyminen on nimittäin ilmaista. Pummius on voimavara (tunsimme itsemme kerjäläisiksi kun laahustimme hotellille ensi kertaa).
Uusi vuosi vaihtoi erikoisseurueessa: Guinea-Bissaulaisen Peton (iso musta mies joka on asunut lapsuutensa Moskovassa!), hänen kahdeksanvuotiaan poikansa Jõan ja Kap Verdelaisen Ismailin kanssa. Ikinä ei voi tietää kenen kanssa vuosi vaihtuu. Kello kaksitoista rakettien räiskeessä tanssin Jõan kanssa intiaanitanssia ja koruhippimyyjät, joita jostain syystä Tiia ja minä vedämme puoleemme kuin liimapaperi kärpäsiä, halailivat uusia vuosia. Seurueeseen liittyi myöhemmin varmaankin Recifen koko Guinea-Bissau-KapVerde-yhdyskunta ja lisäksi ruotsalainen Emily. Tanssimme kaduilla greizisti ja pojat olivat sitä mieltä, että vain skandinaavit tanssivat niin. Paikalliset mimmit kyyläsivät ja nauroivat meille. Olimme outoja, kun liikuimme niin.
Recifen jälkeen menimme ihanaan Canoa Quebradaan. ”Olen talossa, joka on arviolta samankokoinen kuin asuntoni Tampereella. Talo on vuokrattuna 15 hengen voimin kahdeksi kuukaudeksi ja nukumme riippumatoissa ja lattioilla sikin sokin. On meillä piha, joka helpottaa ahtautta. Osa nukkuu pihalla. Sen
lisäksi täällä asuu iso sammakko, jota sanomme Charlie Freedomiksi, mutta on sillä joku toinenkin nimi. Sen säkäkorkeus on varmaankin 10 senttiä. Ainiin, täällä on myös neljä pientä koiraa, jotka voittavat Charlien säkäkorkeuden noin viidellä sentillä. Uskomattomia. Ne vaan kimittää ja tärisee. 
”Hasardimatkatoimistomme teki taas hasardilähdön bussiin. Ruoka tuli pari minuuttia ennen bussin lähtöä, syödessämme heitimme suu täynnä ruokaa rinkat bussiin ja Tiia viivytti bussia, jotta ehdin käydä vessassa. Taas äkkilähtö. Sama toistuu, Recifessä Tiia pidätteli paikallisbussia että ehdin netistä pois. Kaikki lähtömme ovat aina myöhäisiä. Ja matkat kestävät aina tunteja. Tämä alkoi jo ensimmäisinä viikonloppuina Guaramirangassa mennessämme väärällä bussilla kiertäen kaikki pikkukylät…”
Fortaleza ja a
rki. Horrível! Kaksi uutta vapaaehtoista kuvioissa. Tunnisteet: Brasil-Fortaleza
